Luokanopettaja koulutus Suomessa – opas luokanopettajaksi opiskelemiseen

Luokanopettajan ammatti on monelle kutsumus – työssä pääsee kasvattamaan ja opettamaan lapsia sekä vaikuttamaan nuorten tulevaisuuteen. Luokanopettaja koulutus viittaa yliopistotasoiseen opettajankoulutukseen, joka antaa pätevyyden toimia peruskoulun 1.–6. luokkien opettajana. Suomessa luokanopettajaksi pätevöidytään suorittamalla kasvatustieteen kandidaatin ja maisterin tutkinnot, eli käytännössä noin viiden vuoden mittaiset luokanopettajaopinnot yliopistossa. Tämä artikkeli tarjoaa syväluotaavan katsauksen siihen, missä ja miten luokanopettajaksi voi opiskella, mitä koulutus sisältää, miten opiskelijavalinta tapahtuu (ml. kuuluisa soveltuvuuskoe luokanopettaja-koulutuksessa) sekä millaiset ovat luokanopettajan työllistymisnäkymät. Pidämme kappaleet lyhyinä ja selkeinä, ja lisäämme aiheeseen liittyviä hakusanoja luontevasti matkan varrella.

Mikä on luokanopettajan koulutus?

Luokanopettajan koulutus on yliopistossa suoritettava koulutus, joka koostuu sekä alemmasta että ylemmästä korkeakoulututkinnosta. Opintokokonaisuuteen sisältyy kasvatustieteen kandidaatin tutkinto (180 opintopistettä) ja kasvatustieteen maisterin tutkinto (120 op) – nämä tutkinnot yhdessä antavat virallisen kelpoisuuden toimia luokanopettajana. Käytännössä opinnot kestävät noin viisi vuotta kokopäiväisesti opiskellen. Luokanopettajakoulutus on laajuudeltaan 300 opintopistettä ja se on yleissivistävän koulutuksen opettajille asetettu vaatimus Suomessa (opettajilta edellytetään ylempi korkeakoulututkinto).

Koulutuksen suorittanut valmistuu kasvatustieteen maisteriksi, mikä on tutkintonimike, jolla saa luokanopettajan pätevyyden peruskoulun vuosiluokille 1–6. Kasvatustieteen maisterin tutkinto antaa valmiudet toimia myös esiopetuksessa ja muissa kasvatus- ja opetusalan tehtävissä, sillä luokanopettajilla on laaja pedagoginen asiantuntijuus. Opintojen aikana opiskelija perehtyy laajasti kasvatuksen, opetuksen ja koulutuksen teorioihin ja käytäntöihin tieteellisestä näkökulmasta. Tämä tarkoittaa, että luokanopettajaksi opiskelevat oppivat ymmärtämään oppimista ja lapsen kehitystä, pedagogisia menetelmiä sekä koulun ja yhteiskunnan välisiä suhteita tutkittuun tietoon perustuen.

Yliopistoissa luokanopettajakoulutus sijoittuu kasvatustieteelliseen tiedekuntaan (tai vastaavaan yksikköön). Pääaineena on useimmiten kasvatustiede tai joissakin yliopistoissa vaihtoehtoisesti kasvatuspsykologia. Tutkinto-ohjelma on yleensä rakennettu siten, että opiskelijat suorittavat ensin kandidaatin tutkinnon sisältäen perus- ja aineopinnot kasvatustieteissä, sekä opettajan pedagogiset perusopinnot. Tämän jälkeen jatketaan maisteriopintoihin, joissa syvennetään pedagogista osaamista ja viimeistellään ammatti-identiteetti opettajana. Esimerkiksi Tampereen yliopistossa opiskelijat suorittavat kasvatustieteiden kandidaatin tutkinnon yhteisessä tutkinto-ohjelmassa ja siirtyvät sitten luokanopettaja-opintosuuntaan maisterivaiheessa. Lopputuloksena valmistuu pedagogisesti taitava opettaja, joka hallitsee sekä opetettavat aineet että opettamisen taidon.

Missä voi opiskella luokanopettajaksi?

Luokanopettajaksi voi opiskella Suomessa useissa yliopistoissa. Missä voi opiskella luokanopettajaksi? Tätä kysymystä miettivät monet alasta kiinnostuneet. Luokanopettajan koulutusta järjestetään ympäri maan eri yliopistoissa. Seuraavassa on luettelo keskeisimmistä paikkakunnista ja yliopistoista, joissa on tarjolla luokanopettajakoulutus (suomenkielinen, ellei toisin mainita):

• Helsingin yliopisto – Helsinki (suomenkielinen luokanopettajakoulutus).
• Itä-Suomen yliopisto – Joensuu (luokanopettajakoulutus suomeksi; aiemmin myös Savonlinnassa oli opettajankoulutusyksikkö).
• Jyväskylän yliopisto – Jyväskylä (pitkät perinteet opettajankoulutuksessa).
• Turun yliopisto – Turku sekä Rauman opettajankoulutuslaitos (Raumalla sijaitsee Turun yliopiston opettajankoulutusyksikkö).
• Oulun yliopisto – Oulu (myös erillinen kansainvälinen Intercultural Teacher Education -ohjelma osittain englanniksi).
• Lapin yliopisto – Rovaniemi (tarjoaa myös luontokasvatukseen painottuvan linjan, ns. LUKA-painotus).
• Tampereen yliopisto – Tampere (kasvatustieteiden tiedekunta, luokanopettajan opintosuunta).
• Åbo Akademi – Vaasa (ruotsinkielinen luokanopettajakoulutus; Åbo Akademin Vaasan yksikkö kouluttaa luokanopettajia ruotsiksi).
• Kokkolan yliopistokeskus Chydenius – Kokkola (Jyväskylän yliopiston alainen aikuiskoulutusmuotoinen luokanopettajakoulutus).

Kuten listasta näkyy, luokanopettajan koulutusta järjestetään useissa Suomen yliopistoissa eri puolilla maata. Hakija voi siis valita opiskelupaikan monesta vaihtoehdosta. Suurempien kaupunkien yliopistot (Helsinki, Turku, Tampere, Oulu, Jyväskylä) ovat perinteisesti vetovoimaisia. Myös pienemmillä paikkakunnilla, kuten Raumalla ja Rovaniemellä, on omat vahvat opettajankoulutuksen yksikkönsä. On hyvä huomioida, että koulutusten sisällöt ovat valtakunnallisesti samankaltaiset opettajankoulutuksen yhteistyöverkoston ansiosta – mutta jokaisella yliopistolla voi olla omia painotuksiaan. Esimerkiksi Oulun yliopistossa on mahdollista opiskella interkulttuuriseksi luokanopettajaksi (kaksikielinen ITE-ohjelma) ja Lapin yliopistossa voi suuntautua kestävään kehitykseen ja luontokasvatukseen osana luokanopettajaopintoja.

Pääsyvaatimukset ja opiskelijavalinta luokanopettajakoulutukseen

Luokanopettajakoulutukseen hakeutuminen tapahtuu normaalisti korkeakoulujen yhteishaussa keväisin. Hakijalta vaaditaan yleensä vähintään lukion oppimäärä tai vastaava toisen asteen tutkinto (esim. ylioppilastutkinto) hakukelpoisuutta varten. Opiskelijavalinta on kaksivaiheinen prosessi, jossa painotetaan sekä hakijan aiempaa koulumenestystä että soveltuvuutta opettajan työhön. Seuraavaksi käymme läpi valintaprosessin vaiheet:

1. Hakeminen yhteishaussa: Ensimmäinen askel on täyttää hakulomake Opintopolku-järjestelmässä kevään yhteishaun aikana (yleensä maaliskuussa). Hakija merkitsee koulutustoiveensa, esimerkiksi luokanopettajakoulutuksen tietyssä yliopistossa. Hakuvaiheessa hakija myös ilmoittaa, osallistuuko valintakokeeseen, mikäli ei tule valituksi suoraan todistuksen perusteella.
2. Todistusvalinta: Osa hakijoista voi päästä suoraan toiseen vaiheeseen pelkän ylioppilastutkintotodistuksen (tai vastaavan) arvosanojen perusteella. Todistusvalinta koskee ensikertalaisia hakijoita, joilla on riittävän hyvät ylioppilastodistuksen pisteet. Arvostettavia aineita ovat tyypillisesti äidinkieli, matematiikka, yksi reaaliaine ja yksi vieras kieli – parhaat arvosanat tuottavat pisteitä. Yliopistot määrittävät vuosittain minimipisterajat, jotka todistusvalinnassa vaaditaan kutsuun seuraavaan vaiheeseen. Jos hakijan pisteet ylittävät kynnyksen, hänet kutsutaan suoraan soveltuvuuskokeeseen ilman osallistumista valtakunnalliseen kirjalliseen kokeeseen. Vuonna 2025 todistusvalinnan tulokset ilmoitettiin toukokuun lopulla (26.5.2025). Huomioitavaa on, että kaikki hakijat osallistuvat automaattisesti todistusvalintaan, jos heillä on soveltuva tutkinto – erillistä hakua tätä varten ei tarvita.
3. Valintakoe (VAKAVA / Valintakoe E): Mikäli hakija ei tule valituksi todistusvalinnassa (eli ylioppilastutkinnon pisteet eivät riitä), seuraava mahdollisuus on osallistua valtakunnalliseen kasvatusalan valintakokeeseen. Tätä koetta kutsuttiin aiemmin VAKAVA-kokeeksi; uudistettuna siitä käytetään nimeä Valintakoe E. Kokeessa testataan hakijan kasvatustieteellistä tietoperustaa ja kykyä omaksua uutta tietoa. Valintakoe on aineistopohjainen koe: koetilanteessa jaetaan luettavaksi tieteellisiä artikkeleita tai muuta kasvatustieteellistä aineistoa, joihin pohjautuu monivalintatehtäviä sisältävä koe. Hakijoille annetaan yleensä muutama tunti aikaa lukea aineisto ja vastata monivalintakysymyksiin. Kokeessa menestyminen edellyttää huolellista lukemista, päättelykykyä ja perustietoja kasvatusalasta. Valintakoe E järjestetään samaan aikaan kaikille (esimerkiksi vuonna 2025 koe pidettiin 26.5.2025 klo 9–12). Hakija voi osallistua kokeeseen haluamassaan paikassa riippumatta siitä, mihin yliopistoon on hakenut – koe on yhteinen kaikille opettajankoulutuksia tarjoaville yliopistoille. Valintakokeesta saatavat pisteet ratkaisevat, ketkä hakijoista pääsevät etenemään soveltuvuuskoevaiheeseen, mikäli todistusvalinnan kautta ei tullut paikkaa. Yliopistot määrittävät erikseen pisterajat, joilla soveltuvuuskokeeseen kutsutaan. On tärkeää huomata, että hakija on automaattisesti mukana sekä todistusvalinnassa että tarvittaessa valintakokeessa – jos todistus ei riitä, valintakoe tarjoaa toisen mahdollisuuden päästä jatkoon.
4. Soveltuvuuskoe luokanopettaja -koulutuksessa: Toinen vaihe on soveltuvuuskoe, johon kutsutaan ensimmäisen vaiheen perusteella parhaat hakijat (todistuspisteiden tai valintakokeen perusteella). Soveltuvuuskoe on käytännössä haastattelutilanne, jolla mitataan hakijan soveltuvuutta opettajan ammattiin. Kokeessa arvioidaan monipuolisesti hakijan vuorovaikutustaitoja, motivaatiota, eettistä ajattelua ja muita opettajan työssä tärkeitä ominaisuuksia. Usein soveltuvuuskoe toteutetaan ns. MMI-haastatteluna (Multiple Mini-Interview) tai ryhmätilanteina: hakija saattaa kohdata useita lyhyitä haastattelupisteitä, joissa kussakin käsitellään eri teemoja. Arvioitavia osa-alueita on kasvatustieteellisen alan mallin mukaan esimerkiksi viisi, jotka voivat liittyä kommunikaatioon, yhteistyökykyyn, pedagogiseen ajatteluun, stressinsietoon ja motivaation sekä arvopohjan arviointiin. Soveltuvuuskokeessa pyritään saamaan esiin, onko hakijalla edellytyksiä kohdata erilaisia oppilaita, halua kehittää itseään opettajana ja ymmärrystä opettajan roolista. Koesuoritusta arvioivat opettajankouluttajat tai muut asiantuntijat.Tärkeä piirre: Lopullinen opiskelijavalinta tehdään ainoastaan soveltuvuuskokeen pisteiden perusteella niistä hakijoista, jotka tähän toiseen vaiheeseen asti pääsevät. Tämä tarkoittaa, että aiemmat yo-todistuksen tai valintakokeen pisteet ratkaisevat vain kutsun haastatteluun, mutta itse opiskelupaikan saadakseen hakijan on menestyttävä nimenomaan soveltuvuuskokeessa. Näin varmistetaan, että opettajankoulutukseen valikoituu motivoituneita ja alalle sopivia opiskelijoita. Soveltuvuuskokeet järjestetään tyypillisesti kesäkuun alkupuolella samaan aikaan kaikissa yliopistoissa (esim. 11.–13.6.2025). Hakija osallistuu vain yhteen soveltuvuuskokeeseen, yleensä sen yliopiston kampuksella, jonka on hakutoiveissaan asettanut ylimmäs ja jonka toiseen vaiheeseen pisteet riittävät. Käytännössä siis jos esimerkiksi Tampereen yliopisto on hakijan ykköstoive ja hän saa riittävät pisteet, hänet kutsutaan Tampereen järjestämään soveltuvuuskokeeseen. Kokeen tulos (pistemäärä) kuitenkin käy kaikkiin niihin hakukohteisiin, joihin hakija on hakenut ja joissa hän oli mukana soveltuvuuskokeeseen oikeuttavin pistein.

Yhteenvetona valintaprosessista: Luokanopettajakoulutukseen on kova kilpailu, ja hakijoita on moninkertainen määrä aloituspaikkoihin nähden. Esimerkiksi luokanopettajan koulutus on yleensä yksi suosituimmista hakukohteista useissa yliopistoissa – Tampereen yliopiston mukaan luokanopettajakoulutus kuuluu niiden alojen joukkoon, jotka keräävät runsaasti hakemuksia vuodesta toiseen. Valintakokeisiin kannattaa valmistautua huolellisesti: kasvatustieteellisiä peruskäsitteitä ja ajankohtaisia aiheita on hyvä kerrata etukäteen, ja soveltuvuuskokeessa on tärkeää olla oma itsensä, osoittaa motivaatiota ja pohtivaa otetta.

Luokanopettajan opinnot yliopistossa

Päästyään sisään yliopistoon opiskelija aloittaa luokanopettajan opinnot, jotka koostuvat monipuolisesta yhdistelmästä teoriaa ja käytäntöä. Koulutuksen rakenne on melko samanlainen eri yliopistoissa. Tässä osiossa käymme läpi, mitä luokanopettaja opinnot pitävät sisällään ja miten ne etenevät viisivuotisen opintopolun aikana.

Tutkintorakenne: Luokanopettajan koulutus jakautuu kandidaatti- ja maisterivaiheeseen. Kolmivuotinen kandidaatin tutkinto (180 op) antaa perustiedot kasvatustieteestä ja opetettavista aineista, kun taas kaksivuotinen maisterin tutkinto (120 op) syventää pedagogista osaamista ja sisältää opettajaharjoittelut sekä opinnäytetyön. Opiskelija saa jo opintojen alusta lähtien käsityksen opettajan roolista, mutta vastuu ja ammattimainen ote syvenevät opintojen edetessä.

Keskeiset opintokokonaisuudet luokanopettajakoulutuksessa (yliopistosta riippumatta):

• Monialaiset opinnot: Luokanopettajaksi opiskelevan tulee suorittaa perusopetuksessa opetettavien aineiden ja aihekokonaisuuksien monialaiset opinnot (laajuudeltaan 60 opintopistettä). Näissä opinnoissa perehdytään kaikkiin alakoulussa opetettaviin oppiaineisiin (kuten äidinkieli ja kirjallisuus, matematiikka, ympäristöoppi, historia ja yhteiskuntaoppi, biologia ja maantieto, fysiikka ja kemia perustasolla, terveystieto, uskonto/ET, kuvataide, käsityö, musiikki, liikunta). Tarkoituksena on antaa valmiudet suunnitella ja toteuttaa opetusta kaikissa näissä aineissa luokka-asteilla 1–6. Monialaisten opintojen kautta luokanopettaja saa laaja-alaisen aineenhallinnan – hän ei ole erikoistunut vain yhteen aineeseen, vaan pystyy opettamaan kaikkia peruskoulun alaluokkien oppiaineita.
• Opettajan pedagogiset opinnot: Nämä opinnot (vähintään 60 opintopistettä, sisältyen kandidaatti- ja maisteritutkintoon) keskittyvät didaktiikkaan, pedagogiikkaan ja kasvatuksen teoriaan. Pedagogisissa opinnoissa käsitellään esimerkiksi oppimisteorioita, opetusmenetelmiä, arviointia, erityispedagogiikkaa ja koulun kasvatustehtävää. Opintoihin kuuluu sekä luento-opetusta että käytännön harjoituksia, joissa opetellaan opettamisen taitoja. Keskeinen osa pedagogisia opintoja ovat opetusharjoittelut. Yliopistojen yhteydessä toimii harjoittelukouluja (ns. normaalikouluja) tai yhteistyökouluja, joissa opettajaopiskelijat pääsevät ohjatusti harjoittelemaan opetustyötä oikeiden oppilasryhmien kanssa. Harjoitteluja on yleensä useampia: esimerkiksi lyhyempiä tutustumisharjoitteluja kandivaiheessa ja laajempi pitkä harjoittelu maisterivaiheessa. Harjoittelussa opiskelija suunnittelee oppitunteja, opettaa niitä käytännössä ja reflektoi omaa toimintaansa kokeneen opettajan ohjauksessa. Tämä käytännön kokemus on korvaamattoman arvokasta opintojen aikana.
• Kasvatustieteen perus- ja aineopinnot: Teoreettinen viitekehys tulee kasvatustieteen opinnoista. Opiskelija oppii ymmärtämään kasvatuksen ja koulutuksen ilmiöitä tieteellisestä näkökulmasta. Kandidaatin tutkintoon sisältyy kasvatustieteen perus- ja aineopintoja, joissa käsitellään mm. oppimisen psykologiaa, kehityspsykologiaa, koulutussosiologiaa, koulutuspolitiikkaa ja opettajan profession perusteita. Opiskelija oppii tutkimuksen lukutaitoa ja saa valmiuksia myös itse tutkimuksen tekemiseen. Nämä opinnot luovat pohjan pedagogiselle ajattelulle ja auttavat ymmärtämään koulutuksen roolia yhteiskunnassa.
• Sivuaine- tai valinnaiset opinnot: Monissa yliopistoissa luokanopettajaopiskelija saa valita sivuaineen tai valinnaisia opintokokonaisuuksia oman mielenkiintonsa mukaan. Joissain tapauksissa sivuaine voi olla jokin koulussa opetettava aine, jota opiskelemalla laajasti (perus- ja aineopinnot kyseisestä aineesta) opiskelija voi saada aineenopettajan pätevyyden kyseiseen aineeseen. Tätä kutsutaan kaksoiskelpoisuudeksi – luokanopettaja, joka on suorittanut esim. 60 opintopistettä vaikkapa matematiikassa tai englannin kielessä, saa kelpoisuuden opettaa kyseistä ainetta myös yläkoulussa (sekä usein myös lukiossa perusopintojen laajuudesta riippuen). Kaksoiskelpoisuus on suosittu vaihtoehto, sillä se nostaa opettajan pätevyyttä ja voi avata enemmän ovia työmarkkinoilla. Kaikki eivät kuitenkaan sivuainetta lue pätevyystarkoituksessa – osa valitsee sivuaineen omien kiinnostuksen kohteiden perusteella (esim. erityispedagogiikka, draamakasvatus, tietotekniikka opetuksessa, jne.), mikä voi antaa lisäosaamista opettajan työhön.
• Opinnäytetyöt: Kandidaatin tutkinto päättyy yleensä kandidaatintutkielmaan, pienimuotoiseen tutkimustyöhön jostakin kasvatustieteiden aihepiiristä. Maisterivaiheessa tehdään laajempi pro gradu -tutkielma. Tutkimustöiden kautta opiskelija harjaantuu kriittiseen ajatteluun, tutkimustiedon soveltamiseen ja saa valmiudet tieteelliseen kirjoittamiseen. Aihepiirit voivat käsitellä esimerkiksi koulujen arkea, oppimismenetelmiä, koulutuksen tasa-arvoa tai oppilaiden hyvinvointia – tutkielma antaa mahdollisuuden syventyä johonkin itseä kiinnostavaan teemaan opettajuudessa.

Opintojen toteutus: Luokanopettajaopinnot sisältävät monenlaisia opiskelumuotoja. Luentokurssit tuovat teoreettista tietoa, kun taas pienryhmäharjoituksissa ja seminaareissa sovelletaan opittua käytäntöön ja keskustellaan oppimiskokemuksista. Opintoihin kuuluu myös itsenäistä työskentelyä, esseiden ja oppimistehtävien kirjoittamista sekä ryhmätöitä. Koko opintojen ajan pyritään yhdistämään teoria ja käytäntö – esimerkiksi kun opiskellaan matematiikan didaktiikkaa, harjoitellaan konkreettisesti erilaisten opetusmenetelmien käyttöä matematiikan tunnilla. Opiskeluilmapiiri on yleensä yhteisöllinen: luokanopettajaopiskelijat muodostavat tiiviitä ryhmiä, ja vertaistuki on tärkeää sekä luentojen ulkopuolisessa opiskelussa että opetusharjoitteluiden aikana.

On hyvä mainita, että tietyt yliopistot tarjoavat erityisiä painotuksia osana luokanopettajakoulutusta. Esimerkiksi joissain yliopistoissa saattaa olla mahdollisuus suuntautua musiikin opetukseen, kielikylpyopetukseen tai vaikkapa teknologiapainotteiseen opetukseen valinnaisten opintojen kautta. Pääosin kuitenkin luokanopettajan koulutus antaa laaja-alaiset valmiudet eikä erikoistu vain yhteen osa-alueeseen – monipuolisuus on luokanopettajan vahvuus. Lisäksi kaikki valmistuvat luokanopettajat saavat opettajan pedagogiset perusvalmiudet, joten lisäpätevyyksiä (esim. erityisopettajan pätevyys) voi hankkia myöhemmin erillisillä opinnoilla, jos niin haluaa.

Tampereen yliopisto – luokanopettajakoulutus

Erityistarkasteluun otetaan seuraavaksi Tampereen yliopisto, sillä Tampereen yliopisto luokanopettaja-koulutus on monia hakijoita kiinnostava vaihtoehto Pirkanmaan alueella. Tampereen yliopiston kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnassa järjestettävä luokanopettajakoulutus on osa laajempaa kasvatustieteiden tutkinto-ohjelmaa. Tampereella opiskelijat eivät opiskele alusta asti erillisessä opettajankoulutusohjelmassa, vaan heidät valitaan kasvatustieteiden kandidaattiohjelmaan, jossa ensimmäisen kolmen vuoden aikana suoritetaan kaikille yhteisiä kasvatustieteen opintoja. Luokanopettajaksi suuntautuminen tapahtuu opintojen aikana: kandidaatin tutkinnon loppuvaiheessa tai maisterivaiheessa opiskelija valitsee luokanopettajan opintosuunnan. Käytännössä kuitenkin Tampereella jo opiskelijavalinnassa erotellaan ne, jotka tavoittelevat luokanopettajan kelpoisuutta – heille taataan paikka maisterivaiheen luokanopettajaopinnoissa kandidaatin tutkinnon jälkeen.

Koulutuksen sisältö Tampereella: Tampereen yliopiston luokanopettajakoulutuksen sisältö vastaa pääosin edellä kuvattua yleistä rakennetta. Kandidaattivaiheen aikana opiskelijat perehtyvät kasvatustieteiden perusteisiin ja saavat laajapohjaisen käsityksen kasvatuksen ja koulutuksen tutkimuksesta. Opintoihin kuuluu kaikille kasvatustieteen opiskelijoille yhteisiä osia, mutta myös opintojaksoja, jotka on suunnattu erityisesti tuleville opettajille – esimerkiksi kasvatuksen psykologian, didaktiikan ja koulutuksen yhteiskunnallisen tarkastelun kursseja. Jo kandidaattivaiheessa Tampereen opiskelijat aloittavat monialaiset opinnot: nämä integroidaan osaksi tutkintoa niin, että ennen maisterivaiheeseen siirtymistä on hallussa perustiedot alakoulun aineista.

Maisterivaiheessa Tampereella luokanopettajaopiskelijat siirtyvät Kasvatuksen ja yhteiskunnan tutkimuksen maisteriohjelmaan luokanopettajan opintosuuntaan. Siellä opintoihin kuuluu mm. syventävää pedagogista teoriaa, eriytyviä opintoja (opiskelija voi painottaa omien kiinnostustensa mukaan, esimerkiksi teknologiaa opetuksessa tai draamakasvatusta) sekä tietysti opetusharjoittelut. Tampereen yliopiston normaalikoulu (aineenopettajaksi opiskelevien tavoin) toimii luokanopettajaopiskelijoiden harjoittelukouluna, ja siellä suoritetaan ohjatut harjoittelujaksot. Opiskelijat saavat palautetta kokeneilta ohjaajilta ja pääsevät kokeilemaan oppimaansa käytännössä luokkahuoneessa.

Erityispiirteitä: Tampereen yliopisto on profiloitunut yhteiskunnallisesti aktiiviseksi yliopistoksi, mikä heijastuu myös opettajankoulutukseen. Koulutuksessa korostuu tutkiva ja kehittävä ote opettajan työhön – opiskelijoita kannustetaan kriittiseen ajatteluun ja koulumaailman kehittämiseen tieteellisen tiedon pohjalta. Myös yhdenvertaisuuden ja globaalin vastuun teemat ovat esillä opintojen aikana. Käytännössä Tampereen luokanopettajaopiskelijat saavat valmiuksia toimia monikulttuurisissa ympäristöissä ja ymmärtävät koulutuksen merkityksen yhteiskunnassa. Tampereen yliopisto yhdistyi vuonna 2019 Tampereen teknillisen yliopiston kanssa, mikä on tuonut uusia mahdollisuuksia myös opettajaopiskelijoille esimerkiksi poikkitieteellisten sivuaineiden kautta. Opiskelija voikin halutessaan valita kursseja tai sivuaineita myös muista tiedekunnista, vaikkapa media- ja viestintäaloilta tai terveystieteistä, mikä antaa laaja-alaista osaamista opettajan työhön.

Hakijamäärät ja vetovoima: Tampereen luokanopettajakoulutus on erittäin suosittu. Hakijamäärien kasvaessa Tampere on lisännyt aloituspaikkoja mm. varhaiskasvatuksen opettajankoulutuksessa, mutta luokanopettajakoulutuksenkin kysyntä on suurta. Tämä näkyy siinä, että Tampereelle on tyypillisesti kymmeniä hakijoita yhtä aloituspaikkaa kohden. Hakijoita houkuttelee Tampereen yliopiston hyvä maine, kaupungin vetovoima nuorille sekä se, että Pirkanmaan alueella luokanopettajia tarvitaan jatkuvasti kouluihin. Opiskelu Tampereella tarjoaa lisäksi hyvät verkostoitumismahdollisuudet: kaupungissa on paljon harjoittelukouluja, kehitysprojekteja koulumaailmassa sekä aktiivinen opiskelijaelämä (ainejärjestö Solu ry luokanopettajaopiskelijoille).

Yhteenvetona, Tampereen yliopiston luokanopettajaksi opiskelevat saavat modernin, laaja-alaisen koulutuksen, jossa yhdistyy teoria ja käytäntö. Valmistuneet sijoittuvat pääosin Pirkanmaan alueen kouluihin, mutta tutkinto antaa kelpoisuuden toimia luokanopettajana koko maassa.

Luokanopettaja työllistyminen ja uranäkymät

Monia alalle aikovia kiinnostaa, millaiset ovat luokanopettajan työllistymisnäkymät valmistumisen jälkeen. Luokanopettaja työllistyminen on Suomessa ollut perinteisesti melko hyvällä tasolla verrattuna moniin muihin aloihin. Luokanopettajia tarvitaan kaikissa peruskouluissa, ja päteville opettajille on kysyntää. Työllistymistilanteessa on kuitenkin alueellisia eroja ja ajoittain vaihtelua riippuen esimerkiksi ikäluokkien koosta ja eläköityvien opettajien määrästä.

Työpaikat ja toimialat: Valtaosa luokanopettajista työllistyy peruskouluihin luokanopettajan tehtäviin, opettaen 1.–6. luokkien oppilaita. Tyypillinen työpaikka on kunnan peruskoulu, mutta luokanopettajan pätevyydellä voi työskennellä myös esimerkiksi yksityisissä kouluissa tai kansainvälisissä kouluissa (joissa opetuskieli voi olla englanti). Luokanopettajat voivat myös toimia esiopetuksen opettajina (esikoulussa) – etenkin jos he ovat suorittaneet varhaiskasvatuksen opintoja tai muuten suuntautuneet pienten lasten opetukseen. Kuten aiemmin mainittiin, kasvatustieteen maisterin tutkinto mahdollistaa töitä myös muilla kasvatusalan sektoreilla: luokanopettaja voi työllistyä esimerkiksi kouluhallinnon tehtäviin, järjestöihin, oppimateriaalien tuottamiseen tai hankekoordinaattoriksi erilaisiin opetusalan projekteihin. Osa luokanopettajista jatkaa kouluttautumista valmistumisen jälkeen ja erikoistuu esimerkiksi erityisopettajiksi (vaatii erilliset opinnot) tai opinto-ohjaajiksi, jolloin urapolku voi suuntautua uusiin tehtäviin koulun sisällä. Myöhemmin työuran aikana luokanopettajalla on mahdollisuus edetä vaikkapa apulaisrehtoriksi tai rehtoriksi, jos hallinnolliset työt kiinnostavat – tosin rehtorin tehtäviin vaaditaan usein riittävä työkokemus ja joskus johtamiskoulutusta.

Alueellinen vaihtelu: Työtilanne riippuu jonkin verran siitä, missä päin Suomea haluaa työskennellä. Suurissa kasvukeskuksissa (esim. pääkaupunkiseutu, Tampere, Turku, Oulu) on oppilasmäärät kasvussa tai vakaat, joten uusia opettajia tarvitaan tasaiseen tahtiin. Syrjäseuduilla tai alueilla, joilla väestö ikääntyy ja lapsia syntyy vähemmän, kouluja on yhdistetty ja luokkakokoja kasvatettu, mikä voi tarkoittaa hieman niukempaa työpaikkatarjontaa paikallisesti. Viime vuosina kehitys on ollut se, että opettajien työpaikat keskittyvät entistä enemmän kasvukeskuksiin, kun taas pienemmillä paikkakunnilla koulujen määrä on vähentynyt. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö töitä löytyisi – pikemminkin uusi opettaja saattaa joutua olemaan valmis muuttamaan tai matkustamaan työn perässä. Nuoret opettajat eivät nykyään välttämättä automaattisesti muuta kauas maaseudulle työn vuoksi, koska kaupungeissa on paremmin tarjolla paikkoja. Esimerkiksi Uudellamaalla on ollut jopa pulaa pätevistä opettajista; siellä vain noin 86 % luokanopettajista oli vuonna 2013 muodollisesti päteviä, kun koko maan keskiarvo oli 94 %. Tämä viittaa siihen, että erityisesti pääkaupunkiseudulla on jouduttu palkkaamaan epäpäteviä opettajia paikkaamaan opettajapulaa.

Työllisyystilastot: Luokanopettajista valmistuneiden työttömyysprosentti on matala verrattuna moneen muuhun alaan. Suunta on jopa ollut se, että pätevistä luokanopettajista saattaa paikoin olla pulaa. Erään arvion mukaan Suomessa toimi 2010-luvun alkupuolella noin 900 epäpäteviä päätoimisena luokanopettajana. Tämä kertoo, että kaikkiin opettajan virkoihin ei ole löytynyt pätevää opettajaa, mikä puolestaan tarkoittaa, että uusille päteville opettajille on kysyntää. Tilanne on hakijan kannalta suotuisa: kun päteviä opettajia valmistuu, heille on töitä tarjolla korvaamaan epäpäteviä sijaisia. Opettajien työttömyyskassaan turvautuvien luokanopettajien osuus on ollut pieni – luokanopettajien työttömyys on perinteisesti pysynyt muutaman prosentin tasolla tai alle, ja sekin koostuu usein lyhyistä työttömyysjaksoista lukuvuoden vaihteissa. Monet vastavalmistuneet aloittavat uransa määräaikaisissa sijaisuuksissa, mutta vakinaisiin virkoihin on hyvä mahdollisuus päästä kohtuullisen pian valmistumisen jälkeen, erityisesti jos on valmis joustamaan sijainnista.

Tulevaisuuden näkymät: Opetusalan eläköityminen on merkittävä tekijä, joka parantaa nuorten opettajien työllistymismahdollisuuksia. Eläkevakuuttaja Kevan tilastojen mukaan kunta-alan luokanopettajista peräti 28 % jää eläkkeelle seuraavan kymmenen vuoden aikana. Tämä on suuri osuus – yli neljäsosa opettajakunnasta – mikä tarkoittaa, että uusia opettajia tarvitaan paikkaamaan eläköityvien jättämää aukkoa. Vaikka syntyvyys on viime vuosina laskenut, perusopetuksessa oppilasmäärät eivät katoa kokonaan, ja kun suuri määrä opettajia poistuu työmarkkinoilta, tilalle tarvitaan uusia. Erityisesti erityisopettajista ja varhaiskasvatuksen opettajista on jo nyt huutava pula monin paikoin, ja luokanopettajienkin kohdalla tietyillä alueilla (esim. ruotsinkieliset luokanopettajat, kaksikieliset opettajat) on rekrytointihaasteita. Kaksoiskelpoisuuden yleistyminen on myös trendi: lähes joka kymmenes perusopetuksen opettaja tai rehtori on nykyään ns. kaksoiskelpoinen eli omaa pätevyyden opettaa useammalla asteella tai roolissa. Tämä tarkoittaa, että luokanopettajataustaiset opettajat voivat joustavasti siirtyä tehtävästä toiseen (esim. luokanopettajasta aineenopettajaksi), mikä lisää heidän työllistymismahdollisuuksiaan entisestään – mutta samalla vähentää erillisten aineenopettajien tarvetta joissakin aineissa. Toisaalta opettajaksi kouluttautuvien kannattaa seurata työmarkkinoiden kehitystä: joissakin aineissa on ylitarjontaa (esim. historian, uskonnon ja joidenkin kielten aineenopettajat ovat olleet ylikoulutettuja), kun taas luokanopettajien tilanne on ollut tasapainoisempi.

Uramahdollisuudet: Luokanopettajana voi kehittää itseään monin tavoin työuran aikana. Jatkuva täydennyskoulutus on alalla yleistä – opettajat voivat suorittaa esimerkiksi erillisiä opintokokonaisuuksia työn ohessa (vaikkapa erityispedagogiikan erilliset opinnot 60 op, joilla luokanopettaja voi saada erityisopettajan pätevyyden). Myös opettajien maisterikoulutuksen jälkeen on mahdollisuus jatkaa yliopistossa tohtoriopintoihin, jos tutkimustyö kiinnostaa. Osa luokanopettajista suuntaakin myöhemmin urallaan esimerkiksi opettajankouluttajiksi (yliopistoihin tai ammattikorkeakouluihin) tai muihin koulutusalan asiantuntijatehtäviin. Useimmille luokanopettajille mielekkäin ura löytyy kuitenkin peruskoulun arjesta – opettajantyö tarjoaa vaihtelevia tilanteita, luovuutta ja mahdollisuuden nähdä oman työnsä tulokset oppilaiden oppimisessa ja kasvussa. Työn haasteita (kuten kiire, suuret opetusryhmät tai hallinnolliset velvoitteet) ei pidä myöskään unohtaa, mutta moni opettaja kokee työnsä erittäin palkitsevana juuri sen merkityksellisyyden vuoksi. Kyselyn mukaan tärkeämpää kuin raha on opettajille työn mielekkyys ja mahdollisuus tehdä työtä joustavasti myös esimerkiksi osittain eläkkeellä.

Työllistymisnäkymät tiivistettynä: Vastavalmistunut luokanopettaja voi yleensä luottaa siihen, että töitä löytyy. Heti valmistumisen jälkeen saattaa olla tarjolla määräaikaisia opettajan sijaisuuksia, joista kerää kokemusta. Moni pääsee vakituiseen virkaan muutaman vuoden sisällä. Mikäli on valmis siirtymään paikkakunnalta toiselle, työllistyminen on vielä varmempaa – esimerkiksi pääkaupunkiseudulla on ollut runsaammin avoimia virkoja kuin vaikkapa Itä- tai Pohjois-Suomen maaseutualueilla. Opettajapulaa on paikoin jopa siinä määrin, että eläkkeellä olevia opettajia kannustetaan jatkamaan työelämässä pidempään paikkaamaan vajetta. Kaiken kaikkiaan luokanopettajan ammatin tulevaisuus näyttää vakaalta: peruskoulu tarvitsee jatkossakin päteviä opettajia, ja koulutuksen laatu halutaan pitää korkeana.

Yhteenveto

Luokanopettajaksi kouluttautuminen on intensiivinen mutta palkitseva tie. Suomessa luokanopettajakoulutus on yliopistojen tarjoamaa opetusta, joka huipentuu kasvatustieteen maisterin tutkintoon ja opettajan pätevyyteen peruskoulun alaluokille. Koulutus on monipuolinen yhdistelmä teoriaa, käytännön harjoittelua ja laaja-alaista aineosaamista. Opiskelijavalinnassa yhdistyvät akateeminen menestys ja henkilökohtainen soveltuvuus – halukkaita riittää, joten sisäänpääsy vaatii panostusta sekä kirjallisiin kokeisiin että soveltuvuuden näyttämiseen. Opinnoissa opiskelija omaksuu opettajan roolin vähitellen, saaden tukea sekä yliopistolta että harjoittelukouluilta. Lopputuloksena valmistuu pedagogiikan asiantuntija, joka on valmis hyppäämään koululuokan eteen ja ottamaan vastuulleen oman luokkansa kasvun ja oppimisen ohjaamisen. Luokanopettajan työmarkkinat ovat suotuisat – nuoria opettajia tarvitaan niin nyt kuin tulevaisuudessa. Mikä tärkeintä, luokanopettajan työ tarjoaa mahdollisuuden tehdä arvokasta ja merkityksellistä työtä päivittäin.

Disclaimer: Tämä artikkeli on koottu ajantasaisimpien saatavilla olevien tietolähteiden pohjalta syksyllä 2025 ja se pyrkii antamaan yleiskuvan luokanopettajan koulutuksesta Suomessa. Huomaathan, että yliopistojen valintaperusteet, koulutusten sisällöt ja muut yksityiskohdat voivat muuttua. Suosittelemme aina tarkistamaan ajankohtaiset tiedot suoraan kyseisen yliopiston verkkosivuilta tai Opintopolku-palvelusta ennen hakeutumista. Artikkelin sisältö on tarkoitettu tiedoksi eikä se korvaa virallisia ohjeita. Onnea opintoihisi ja opettajan urapolulle!