Vanhemmat ikäluokat eivät ole kouluissa opetelleet kriittistä medianlukua. Vielä parikymmentä vuotta sitten Suomessa oli vain ”oikeita” uutisia, eli uutisia, jotka olivat oikein suomalaisen yhteiskuntakäsityksen mukaisesti. Vielä 80-luvulla voitiin median suhteen puhua suomettumisesta, sillä uutisvirta oli tietyllä tavalla profiloitua ja filtteröityä siinä vaiheessa, kun se tuli suomalaisille luettavaksi ja nähtäväksi.
Sittemmin internet, digitalisaatio sekä mobiilius eli älypuhelimet ovat muokanneet arkeamme niin, että olemme käytännössä jatkuvasti ottamassa vastaan jonkinlaisia viestejä. Osa niistä on uutisia, osa markkinointia, osa ajankulua ja pelejä kuten casino pelit ja muu ajanviete, mutta määrä alkaa jo nyt olla niin valtava, että ehdimme käsittää vain osan siitä kaikesta mitä verkkokalvoillemme heijastuu eri laitteista.
Uutis ja median käytön suhteen viimeiset vuodet ovat muokanneet arkeamme ja käyttäytymistämme pois printtimediasta kohti multimediaa, kuvakerrontaa ja uusien sosiaalisen median kanavia. Nykyajassa monelle nuorelle tärkein uutiskanava on TikTok tai Instagram – eli varsinaiset maailman uutiset eivät kiinnosta, jolleivat ne satu shokeeraamaan suoraan silmille tullessa. Uutisten lukeminen, ja uutisen seuraaminen on vähentynyt.
Uutiset ja kriittisyys
Suomalaiset, kuten monet muutkin kansalaisuudet, uskovat liian helposti näkemäänsä ja lukemaansa. Lukijat eivät aina ymmärrä, että jokaisessa asiassa on vähintäänkin kaksi eri katsontakantaa ja näistä kirjoittamalla saataisiin kaksi täysin eri tarinaa, valehtelematta lainkaan. Kieli, sanat ja lauseet ovat siksi mielenkiintoisia ja voimakkaita asioita. Valitettavasti vain monelle nuorelle ja nuorelle aikuiselle viestien pituudet ovat nousseet tärkeimmäksi asiaksi – eli videon pitää olla lyhyt ja samoin tekstin – ei jakseta keskittyä ja pysähtyä yleisesti lukemaan pidempää asiaa. Tästä syystä meille on tulleet klikkiotsikot kaikkeen mahdolliseen asiayhteyteen.
Klikkiotsikoita on ollut aina, ja ne liittyivät aluksi maksettuun mainontaan ja lukijamäärien haalintaan, mutta nykyään toivotaan, ett klikkotsikot kuitenkin kertoisivat sen varsinaisen uutisen sisällön – eikä kuten nyt, ne yleensä pimittävät sen tärkeän tiedot, jotta mahdolliset lukijat klikkaisivat itse otsikkoa.
Klikkiotsikkokaan ei välttämättä ole paha juttu, jos tarkoitus on herättää kiinnostus itse artikkelia ja uutista kohtaan. Mutta jos se on harhaanjohtava, ja jos luvataan jotain liikaa, mitä jutussa ei ole, niin silloin on kyseessä huono klikkiotsikko, joita tulisi kirjoittajien ja julkaisijoidenkin välttää.
Mutta ongelmana ei itseasiassa ole edes klikkiotsikot eikä uutisten lyhyys tai pituus, vaan nykyään ongelma on se, että uutisvirrassa on paljon sisältöä, joka on suoranaisesti valetta, ja jota jaetaan eteenpäin omilla kommenteilla lisättynä – eikä alussa ole edes vaivauduttu tarkistamaan, onko alkuperäinen asia edes totta. Meiltä puuttuu tietoihin suhtautumisen kriittisyys, ja uutisten lukutaito. Me emme aina ehdi pysähtyä katsomaan, kuka uutisen on kertonut, mistä se tulee ja kuinka luotettava taho on. Voi olla, että sinä teet niin, mutta valitettavasti samanaikaisesti sadat muut voivat lukea samaa väärän informaation eli misinformaation päivitystä, ja monet heistä lähtevät jakamaan sitä totena eteenpäin. Tästä käyttäytymismallista on nykypäivänä jo kymmeniä, jollei satoja hälyttäviä esimerkkejä.
Mikä on uutiskriittisyys
Uutiskriittisyys tarkoittaa yksilön kykyä arvioida kriittisesti median tuottamia sisältöjä. Se ei tarkoita pelkästään epäluuloa uutisia kohtaan, vaan kykyä erottaa luotettava tieto harhaanjohtavasta tai manipuloidusta sisällöstä. Aiemmin ei suomalaisilla ole varsinaisesti ollut tarvetta opetella tällaista taitoa mutta avoin internet on tuonut uutisvirtaan paljon myös valeuutisia, joten uutiskriittisyys on oikea taito, joka jokaisen aikuisen pitäisi osata.
Uutiskriittisyys liittyy vahvasti medialukutaitoon ja on keskeinen osa digitaalista kansalaisuutta. Se auttaa yksilöä toimimaan tietoisesti informaatioyhteiskunnassa ja tekemään perusteltuja päätöksiä median kuluttajana.
Uutiskriittisyys
Uutiseen suhtautuva kriittisyys toimii myös erilaisissa tarjouksissa ja julkaisuissa, katso näitä asioita ennen kuin jaat mitään eteenpäin tai klikkaa linkkejä ilmoituksessa/uutisessa:
- kuka uutisen tai tiedotteen on julkaissut
- onko missään muualla jo julkaistu tai jaettu sama tieto
- onko tieto missään mielessä huikea tai erikoinen – eli voiko se sisältää epätosia asioita
- onko tarjous aivan päätön, eli todella mahtava, ja voit ansaita isot säästöt vain parilla klikkauksella
On kyse uutisesta tai nimenomaan tarjouksesta, toimii vanha sanonta: jos joku näyttää liian hyvältä, se todennäköisesti on juuri sitä.
Faktantarkistus on keskeinen työkalu uutiskriittisyyden kehittämisessä. Se tarkoittaa uutisessa esitettyjen väitteiden todentamista riippumattomien lähteiden avulla. Hakukoneet auttavat tässä, laita uutisen otsikko hakuun ja katso, löytyykö tuloksista tuttuja ja luotettavia tahoja, jotka olisivat myös julkaisseet saman tiedotteen tai uutisen omilla kanavillaan, joka voisi antaa sinulle tukea tiedon oikeaksi uskomisen suhteen.
Uutiskriittisyyteen kuuluu myös kyky asettaa tieto laajempaan kokonaisuuteen. Kuka siitä hyötyy? Mihin aikaisempiin tapahtumiin se liittyy? Mitä on jätetty kertomatta? Totuus voidaan kertoa monella tavalla, valitsemalla, mitä jättää kertomatta. Oletko koskaan kokeillut vertailla eri uutislähteitä, jotka kertovat samasta asiasta. Meillä täällä Suomessa ei välttämättä tule isoja eroja, mutta esimerkiksi USA:ssa missä on kaksi puoluejärjestelmä pääpuolueina, ja molemmilla puolilla omat uutispalvelut – tämä saman uutisen kaksi erilaista versiota toistuu päivittäin.
Valeuutisten, bottien ja disinformaatiokampanjoiden aikakaudella uutiskriittisyys on elintärkeä kansalaistaito. Ilman sitä ihmiset voivat helposti ajautua harhaan ja menettää luottamuksen tiedonvälitykseen.
- valeuutisten tarkoituksena on herättää voimakkaita tunteita
- väärää tietoa levitetään tahallaan, jotta syntyy epäusko totuutta kohtaan
- poliittinen manipulointi on usein tällaista
- valeuutiset heikentävät yhteistä näkemystämme asioista
Tunnetason vaikutus
Uutiskriittisyyteen vaikuttaa myös se, kuinka paljon uutinen herättää tunteita. Emotionaalisesti värittyneet sisällöt voivat saada lukijan ohittamaan järkiperäisen arvioinnin ja jakamaan uutisen eteenpäin ajattelematta sen todenperäisyyttä. Siksi monissa valeuutisissa pyritään jo otsikolla saada aikaan lukijassa tunteita.
Kriittinen lukija pysähtyy tunnistamaan, herättääkö uutinen vihaa, pelkoa tai vahvaa myötätuntoa – ja kysyy itseltään, voiko tämä tunne hämärtää hänen arviointikykyään. Tämä itsetuntemus on olennainen osa uutiskriittisyyttä. Sosiaalinen media on tehnyt uutisten jakamisesta nopeaa ja helppoa, mutta samalla se on mahdollistanut disinformaation leviämisen. Kaikki, mikä näyttää uutiselta, ei ole totta – ja algoritmit suosivat usein sisältöä, joka herättää voimakkaita reaktioita.
Nykyelämän hektisyys, ajankäytön hallinnan ongelmat ja alati lisääntyvä informaatiotulva eivät helpota uutisten lukemisen kriittisyyden kehittymistä, varsinkin jos lähtötilanne on huono, eikä kriittisyyttä käytännössä ole lainkaan, vaan lukijat uskovat helposti kaiken kuulemansa tai lukemansa.
Kriittisyys ja tekoäly
Tekoäly voi kenties auttaa meitä tulevaisuudessa ymmärtämään ja huomaamaan väärän ja oikean tiedon eron. Esimerkiksi tällä hetkellä vielä joudut itse tarkistamaan tekoälyn tuottaman tietotekstin sisällön ennen julkaisua, koska tekoälykään ei aina ota tietojaan oikeasta ja varmennetusta paikasta, vaan paikasta, mikä on kaikista suosituin…
Tekoälynkin ja sen tuottaman sisällön kanssa kannattaa olla tarkkana ja kriittisenä. Sanahelinä on vaaratonta yleensä, mutta siihen kun lisätään keksittyjä faktoja ja olemattomia tilastoja voidaan puhua jo vääräntiedon levittämisestä ja luomisesta, tekoäly voi tehdä tämän automaattisesti ja kiireinen tekoälyn käyttäjä voi tietämättään (ilman kritiikkiä) lähettää väärää tietoa sisältävän aineiston eteenpäin.
