Poliisin koulutus on Suomessa laaja ja tarkoin suunniteltu prosessi, joka valmistaa opiskelijoita vaativaan turvallisuusalan ammattiin. Poliiseja on koulutettu maassamme jo yli sata vuotta, ja koulutuksen järjestelmällisyys on kehittynyt huomattavasti alkuajoista. Nykyään Suomen poliisi koulutus on keskitetty Tampereelle Poliisiammattikorkeakouluun (Polamk), jossa kaikkien uusien poliisien tulee suorittaa ammattikorkeakoulututkinto ennen virkatehtäviin siirtymistä. Tässä artikkelissa perehdytään poliisikoulutuksen sisältöön, vaatimuksiin, hakuprosessiin sekä erikoistumismahdollisuuksiin neutraalina tietopakettina.
Kolme poliisiopiskelijaa opiskelee teoriatietoa Polamkin kampuksella. Suomessa poliisin peruskoulutuksen tarjoaa ainoastaan Poliisiammattikorkeakoulu Tampereella. Polamk on sisäministeriön alainen oppilaitos, joka vastaa poliisialan rekrytoinnista, tutkintokoulutuksesta sekä jatko- ja täydennyskoulutuksista. Koulutus on muuttunut vuosien varrella: vuodesta 2014 alkaen poliisin perustutkinto on ollut ammattikorkeakoulutasoinen tutkinto (Poliisi (AMK)), kun aiemmin se oli opistotasoinen. Seuraavissa luvuissa käsitellään tarkemmin muun muassa mitä poliisi koulutus Suomessa sisältää, millaisia vaatimuksia hakijoille asetetaan, kuinka hakuprosessi etenee, kauanko koulutus kestää sekä millaisia erikoistumisuria, kuten tekninen tutkinta ja rikostutkinta, poliisikoulutus mahdollistaa.
Poliisi koulutus vaatimukset – kelpoisuusehdot hakijalle
Poliisiksi opiskelemaan aikovien on täytettävä tietyt poliisi koulutus vaatimukset, jotka koskevat mm. koulutustaustaa, terveyttä ja nuhteettomuutta. Kelpoisuusvaatimukset poliisikoulutukseen ovat seuraavat:
- Koulutus: Hakijalla on oltava vähintään lukion oppimäärä tai ylioppilastutkinto tai ammatillinen perustutkinto (tai vastaava tutkinto) suoritettuna. Toisin sanoen joko yleissivistävä koulutus (lukio) tai ammatillinen koulutus riittää pohjakoulutukseksi.
- Terveydentila: Hakijalla tulee olla poliisintyöhön sopiva terveydentila. Esimerkiksi näkökyvyn ja kuulon on oltava riittävät ilman korjaavia apuvälineitä. Myös yleinen fyysinen kunto ja terveys arvioidaan – poliisin työ vaatii hyvää kuntoa ja kestävyyttä.
- Nuhteettomuus ja luotettavuus: Hakijan taustan tulee olla moitteeton. Suojelupoliisi (Supo) tekee jokaisesta hakijasta perusmuotoisen turvallisuusselvityksen. Aiemmat rikostuomiot tai meneillään olevat rikosasiat voivat estää koulutukseen pääsyn. Kaikki tehdyt rikokset sekä jopa vakavat rikkomukset arvioidaan tapauskohtaisesti, ja ne voivat heikentää soveltuvuutta poliisiksi.
- Muut vaatimukset: Hakijalta edellytetään rehellisyyttä ja hyvää mainetta. Suomen kansalaisuus on pakollinen. Lisäksi vaaditaan B-luokan ajokortti (henkilöauton ajo-oikeus) ennen opintojen alkamista. Varusmiespalveluksen suorittamista ei vaadita, eikä siitä tai naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta saa lisäpisteitä hakuvaiheessa. Myöskään esimerkiksi aikaisempi vartijakokemus tai sotilaspoliisikoulutus eivät tuota lisäpisteitä valinnassa – poliisiksi hakevat lähtevät siten tasavertaisista lähtökohdista.
Hakijoilta edellytetään myös hyviä vuorovaikutustaitoja, paineensietokykyä ja kykyä toimia eettisesti. Poliisin työ on ihmisläheistä, joten palveluhenkisyys ja tasapuolinen asenne ovat tärkeitä ominaisuuksia. Lisäksi poliisilta vaaditaan päätöksentekokykyä, hyvää kirjallista ja suullista ilmaisua sekä valmiutta käyttää tarvittaessa voimakeinoja tehtävien suorittamiseksi. Fyysinen kestävyys, tasapaino psyykkisen kuormituksen sietämisessä sekä yhteistyökyky tiimin kanssa ovat myös keskeisiä vaatimuksia poliisin ammatissa.
Poliisi koulutus haku – hakeminen ja valintakoe
Poliisi koulutus haku käynnistyy käytännössä sillä, että hakija jättää hakemuksen Poliisiammattikorkeakoulun sähköisessä hakujärjestelmässä. Polamk ei ole mukana valtakunnallisessa yhteishaussa, vaan sillä on oma erillinen hakujärjestelmänsä. Suomenkieliseen poliisi (AMK) -koulutukseen järjestetään neljä hakujaksoa vuodessa, eli uusia opiskelijaryhmiä aloittaa noin neljä kertaa vuodessa. Ruotsinkielinen poliisikoulutus käynnistyy harvemmin (noin puolentoista vuoden välein) ja siihen on erillinen hakunsa. Hakijoita poliisikoulutukseen on perinteisesti paljon enemmän kuin aloituspaikkoja – esimerkiksi vuonna 2024 hakijoita oli yli 5 200, kun aloituspaikkoja oli 500. Tämä tarkoittaa, että vain noin joka kymmenes hakija tuli valituksi, joten kilpailu on kovaa.
Valintaprosessi koostuu useasta vaiheesta. Ensimmäisessä vaiheessa kaikki perusvaatimukset täyttävät hakijat kutsutaan valintakokeeseen. Valintakokeen ensimmäinen vaihe sisältää sekä fyysisen testin että kirjallisen ja psykologisen arvioinnin:
- Kuntokoe: Hakijan fyysistä kuntoa testataan monipuolisesti. Tyypillisesti tähän sisältyy 1 500 metrin juoksutesti, voimaa mittaavia osuuksia (esimerkiksi punnerrukset, istumaannousut tai voimakokeet) sekä ketteryyttä ja koordinaatiota arvioivia tehtäviä. Hyvä fyysinen kunto on edellytys poliisiopinnoille ja -työlle, joten kuntokokeessa on minimirajat suorituksille.
- Kirjallinen koe: Hakijat kirjoittavat esseen valintakokeessa annettuun aiheeseen liittyen. Aihe perustuu ennalta määriteltyyn valintakoekirjaan tai -materiaaliin, jonka hakijat ovat saaneet etukäteen luettavaksi. Esseellä mitataan mm. hakijan kirjallista ilmaisua, ajattelukykyä ja ymmärrystä annetusta aineistosta.
- Psykologiset testit: Ensimmäisessä vaiheessa tehdään myös erilaisia psykologisia soveltuvuustestejä. Niillä pyritään kartoittamaan hakijan persoonallisuutta, motivaatiota, paineensietokykyä, yhteistyötaitoja ja muita poliisin työssä tärkeitä ominaisuuksia.
Ensimmäisen vaiheen jälkeen osa hakijoista karsitaan testitulosten perusteella. Parhaiten menestyneet kutsutaan toiseen vaiheeseen, joka syventää soveltuvuuden arviointia. Toisessa vaiheessa on yleensä:
- Haastattelu: Hakija tapaa poliisialan ammattilaisista koostuvan paneelin tai rekrytoijat yksilöhaastattelussa. Haastattelussa keskustellaan hakijan taustoista, motivaatiosta poliisin ammattiin, elämäntilanteesta ja arvioidaan hakijan vuorovaikutustaitoja sekä arvomaailmaa.
- Ryhmätehtävä ja yksilötehtävä: Hakijat osallistuvat ryhmätilanteeseen, jossa seurataan yhteistyökykyä ja vuorovaikutusta muiden kanssa, sekä mahdollisesti erilliseen yksilötilanteeseen. Näissä tehtävissä testataan mm. hakijan johtajuusominaisuuksia, ongelmanratkaisua ja sosiaalisia taitoja.
- Täydentävät psykologiset testit: Tarvittaessa toiseen vaiheeseen kuuluu lisää psykologisia arviointeja tai tarkentavia testejä, joilla varmistetaan hakijan profiilin sopivuus poliisin vaativaan työhön.
Lopullinen opiskelijavalinta tehdään kokonaispisteiden perusteella. Valintakokeessa voi tyypillisesti saada enintään 100 pistettä, joista kirjallinen koe, kuntokoe ja soveltuvuusarviointi (psykologiset testit, haastattelu ym.) muodostavat kukin tietyn osuuden. Hakijoille tehdään ennen valintapäätöstä myös terveystarkastus ja huumausainetesti sen varmistamiseksi, ettei terveydentilassa ole estettä koulutukselle. Lisäksi jokaisen hyväksytyn on esitettävä uimataitotodistus, sillä uimataito on poliisille välttämätön taito.
On huomattava, että vaikka hakuvaihe on vaativa, se on suunniteltu löytämään motivoituneimmat ja soveltuvimmat henkilöt poliisiksi. Hakijoiden on hyvä valmistautua huolellisesti sekä fyysisesti että henkisesti. Nykyään tarjolla on myös valmennuskursseja poliisikoulun pääsykokeisiin valmistautumista tukemaan, mutta niihin osallistuminen ei takaa pääsyä eikä ole pakollista.
Poliisi koulutus kesto ja rakenne
Poliisi koulutus kesto on Suomessa tyypillisesti noin kolme vuotta. Poliisi (AMK) -tutkinnon laajuus on 180 opintopistettä, mikä vastaa useimpien ammattikorkeakoulututkintojen tavoin kolmevuotisia kokopäiväopintoja. Koulutus koostuu sekä luennoista ja käytännön harjoituksista oppilaitoksessa että työharjoittelusta poliisiyksikössä. Kokonaisrakenteeltaan tutkinto sisältää seuraavat osiot:
- Perus- ja ammattiopinnot (100 op): Teoria- ja perusharjoitusjakso, jossa opiskellaan laajasti poliisin työhön liittyviä tietoja ja taitoja.
- Harjoittelu (55 op): Noin vuoden mittainen työharjoittelu poliisilaitoksella, jossa toimitaan harjoitusmielessä oikeissa poliisitehtävissä (tästä tarkemmin alla).
- Opinnäytetyö (15 op): Tutkinnon lopussa tehtävä opinnäytetyö, tyypillisesti poliisialaan liittyvä kehittämis- tai tutkimustehtävä.
- Vapaasti valittavat opinnot (10 op): Opiskelijan omien kiinnostusten mukaan valittavia kursseja joko Polamkista tai muista korkeakouluista, joilla voi syventää osaamista tietyissä aiheissa.
Koulutuksen sisältö on jaettu muutamaan pääopintokokonaisuuteen, jotka varmistavat osaamisen laaja-alaisuuden:
- Poliisityötä tukeva osaaminen (26 op): Perusvalmiudet poliisityön arkeen. Tähän sisältyy esimerkiksi ajokoulutus (hälytysajo ja ajotaktiikat), voimankäyttö- ja puolustustaitojen opetus, fyysisen toimintakyvyn kehittäminen (liikunta) sekä kieliopinnot (suomi, ruotsi, englanti). Näiden taitojen avulla varmistetaan, että poliisiopiskelija hallitsee jokapäiväisessä työssä tarvittavat menetelmät ja välineet – aina radiopuhelimen käytöstä käsirautojen oikeaoppiseen käyttöön.
- Valvonta- ja hälytystoimintaosaaminen (24 op): Painotus kenttäpoliisin työhön eli partiointiin, liikennevalvontaan, hälytystehtävien hoitamiseen ja ennalta estävään toimintaan. Opiskelijat oppivat poliisin viesti- ja johtamisjärjestelmien käyttöä, liikenneturvallisuuden valvontaa, partionjohtajana toimimista sekä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämistä erilaisissa tilanteissa.
- Rikostorjunta- ja tutkintaosaaminen (18 op): Kokonaisuus, joka keskittyy rikosten ennalta estämiseen ja selvittämiseen. Opintoihin kuuluu keskeisesti esitutkintaprosessi eli rikosten tutkinta alusta loppuun. Opiskelijat perehtyvät esimerkiksi kuulustelujen tekemiseen sekä tekniseen tutkintaan (rikospaikkatutkinta) liittyviin menetelmiin. Lisäksi käsitellään esitutkintayhteistyötä syyttäjän kanssa sekä rikostorjunnassa käytössä olevia tietojärjestelmiä. Tämän opintokokonaisuuden myötä valmistuvalla on valmiudet toimia rikostutkijana tai muissa asiantuntijatehtävissä rikostorjunnan parissa itsenäisesti.
- Yhteiskunnallisen turvallisuuden kehittämisosaaminen (32 op): Teoreettisempi osa-alue, jossa keskitytään poliisin toiminnan laajempaan yhteiskunnalliseen viitekehykseen. Opiskelija oppii soveltamaan poliisitoimintaa ohjaavaa lainsäädäntöä erilaisiin tilanteisiin oikeudenmukaisesti. Lisäksi kehitetään valmiuksia suunnitella ja arvioida poliisitoimintaa sekä tehdä yhteistyötä eri viranomaisten ja sidosryhmien kanssa. Käytännössä tämä osio antaa eväitä ymmärtää poliisin roolia yhteiskunnassa ja kehittää toimintaa muuttuvissa turvallisuusympäristöissä.
Harjoittelujakso on yksi poliisikoulutuksen kulmakivistä. Noin 1,5 vuoden opintojen jälkeen opiskelijat siirtyvät vuoden ajaksi työharjoitteluun poliisilaitokselle. Tällöin heidät nimitetään nuoremman konstaapelin määräaikaiseen virkaan ja he toimivat käytännön poliisitehtävissä kokeneempien poliisien ohjauksessa. Harjoittelun aikana opiskelija:
- Toimii poliisipartiossa partion jäsenenä ja saa tuntumaa hälytystehtävien hoitamiseen kadulla kokeneen poliisin parina. Hän opettelee soveltamaan oppimaansa teoriaa oikeisiin tilanteisiin, olipa kyseessä sitten liikenneonnettomuuspaikalle reagointi tai järjestyksenvalvontatehtävä.
- Osallistuu rikostutkintaan esimerkiksi avustamalla tai suorittamalla itsenäisesti tiettyjä tutkintatoimenpiteitä kokeneen rikostutkijan ohjauksessa. Näin harjoittelija saa kokemusta esitutkintaprosessista: muun muassa rikosilmoitusten kirjaamisesta, todistusaineiston keräämisestä ja kuulustelujen tekemisestä valvotusti.
- Tutustuu poliisin lupapalveluihin ja asiakaspalvelutehtäviin. Harjoittelijat saattavat työskennellä esimerkiksi poliisiaseman lupapalvelussa (passi- ja henkilökorttiasiat, ase- ja järjestyksenvalvojaluvat jne.) oppien tärkeitä asiakaspalvelutaitoja ja hallinnollisia menettelyitä.
Harjoittelusta maksetaan palkkaa: poliisiopiskelijat saavat harjoittelun ajalta nuoremman konstaapelin peruspalkkaa, joka on noin 2 170 euroa kuukaudessa. Palkan lisäksi harjoitteluvaihe on arvokas tilaisuus verkostoitua, saada jalan oven väliin poliisiorganisaatioon ja ennen kaikkea testata omaa soveltuvuuttaan käytännön poliisityöhön. Onnistuneen harjoittelun jälkeen opiskelijat palaavat vielä Polamkiin viimeistelemään opintonsa (esimerkiksi valinnaisia opintoja ja opinnäytetyön teon) ennen valmistumista.
Koko tutkinnon suorittamisen (opinnot + harjoittelu) jälkeen opiskelija valmistuu ja hänelle myönnetään poliisin ammattikorkeakoulututkinto (180 op). Valmistunut nimitetään yleensä suoraan vanhemman konstaapelin virkaan jossakin poliisiyksikössä. On hyvä huomata, että opiskeluaikana poliisiopiskelijat ovat oikeutettuja samoihin etuihin kuin muutkin korkeakouluopiskelijat, kuten Kelan opintotukeen ja mahdollisuuteen asua opiskelija-asunnossa kampuksella.
Poliisi tekninen tutkinta koulutus – rikospaikkatutkinnan erikoistuminen
Poliisin koulutukseen sisältyy jo perusvaiheessa teknisen tutkinnan perusteita. Tekninen tutkinta tarkoittaa rikospaikkatutkintaa eli rikospaikkojen ja -aineistojen teknistä tutkimista: esimerkiksi sormenjälkien, DNA-näytteiden, jalanjälkien ja muiden todisteiden huolellista keräämistä, dokumentointia ja analysointia. Polamkin opetussuunnitelmassa tekninen rikostutkinta mainitaan osana rikostutkinta- ja torjuntaosaamisen opintokokonaisuutta. Opiskelijat oppivat siis peruskoulutuksessa suorittamaan rikospaikkatutkintaa kuvaamalla rikospaikkoja, tekemällä piirroksia tapahtumapaikasta, keräämällä näytteitä sekä rekisteröimään henkilöitä teknisin keinoin (esim. sormenjälkien ottaminen). Peruskoulutuksen suorittaneen tulevan poliisin tuleekin osata itsenäisesti toteuttaa tavallisimmat teknisen tutkinnan toimenpiteet onnettomuus- tai rikospaikalla sekä tunnistaa tilanteet, joissa tarvitaan vaativampaa rikoslaboratorion tason tutkintaa.
Poliisiopiskelijat harjoittelevat teknisen rikostutkinnan menetelmiä Polamkin laboratorio-olosuhteissa. Vaikka jokainen poliisi saa perusvalmiudet tekniseen tutkintaan jo koulutuksensa aikana, varsinainen tekninen tutkija(rikospaikkatutkija) on usein kokenut poliisi, joka on erikoistunut tähän tehtäväalueeseen. Poliisiorganisaatiossa tekniset tutkijat kuuluvat yleensä rikostutkinnan yksiköihin ja vastaavat rikospaikkojen tutkimisesta paikan päällä sekä todisteiden jatkokäsittelystä. Teknisen tutkijan työssä korostuu systemaattisuus ja huolellisuus: heidän on dokumentoitava rikospaikat tarkasti valokuvaamalla, videotallentein ja piirroksin sekä otettava talteen erilaiset jäljet ja näytteet (kuituja, veri- tai DNA-näytteitä, murtojälkiä jne.) myöhempiä laboratoriotutkimuksia varten. He myös hyödyntävät forenssiikan tieteellisiä menetelmiä – esimerkiksi kemiallisia reagensseja sormenjälkien esiin tuomiseksi tai digitaalisen tekniikan apuvälineitä rikostekniseen analyysiin.
Teknisen tutkinnan erikoistuminen tapahtuu yleensä vasta peruskoulutuksen ja muutaman vuoden kenttäkokemuksen jälkeen. Polamk tarjoaa erilaisia täydennyskoulutuskursseja teknisestä rikostutkinnasta kiinnostuneille poliiseille. Vuodesta 2016 alkaen Poliisiammattikorkeakoulu on vastannut myös vaativan teknisen rikostutkinnan täydennyskoulutusten järjestämisestä (aiemmin osa koulutuksesta tapahtui Keskusrikospoliisin rikosteknisessä laboratoriossa). Käytännössä Polamk järjestää teknisille tutkijoille ammattikursseja, jotka syventävät osaamista esimerkiksi palonsyyn tutkinnassa, rikospaikkavalokuvauksessa, digitaalisten kuvien käsittelyssä sekä muussa rikospaikkatutkinnassa. Näiden erikoiskoulutusten avulla kokeneetkin poliisit voivat hankkia uusinta tietoa ja taitoa teknisestä tutkinnasta sekä pysyä ajan tasalla kehittyvistä rikostutkintamenetelmistä.
On hyvä huomata, että tietyillä suurimmilla poliisilaitoksilla ja erikoisyksiköillä (kuten Keskusrikospoliisilla) on myös omia rikosteknisiä yksiköitään ja laboratorioitaan, joissa työskentelee siviilitaustaisia asiantuntijoita poliisien rinnalla. Poliisin tekninen tutkinta on kuitenkin vahvasti kytköksissä poliisin omaan koulutusjärjestelmään: käytännössä poliisi tekninen tutkinta koulutus alkaa Polamkin penkiltä perusasioilla ja jatkuu työuran aikana erikoistumiskoulutuksilla ja käytännön kokemuksen karttumisella. Näin varmistetaan, että rikospaikkoja tutkivat asiantuntijat ymmärtävät myös laajemman poliisitoiminnan kokonaisuuden ja osaavat toimia yhteistyössä tutkinnanjohtajien ja laboratorioiden kanssa.
Poliisi tutkija koulutus – rikostutkijaksi poliisissa
Termin poliisi tutkija voi ymmärtää kahdella tavalla: se voi viitata joko poliisiorganisaation sisällä toimivaan rikostutkijaan (eli rikoskonstaapeliin, joka selvittää rikoksia) tai laajemmin keneen tahansa poliisihallinnon tutkijaan (esimerkiksi tutkimustehtävissä toimiva henkilö, kuten kriminologi poliisissa). Tässä yhteydessä keskitymme rikostutkijaan eli käytännössä poliisiin, jonka päätehtävänä on rikosten selvittäminen.
Poliisin perustutkinto Polamkissa antaa valmiuden työskennellä rikostutkinnassa heti valmistumisen jälkeen. Kaikki valmistuvat poliisit ovat kelpoisia miehistötason virkoihin, joihin kuuluu sekä valvonta- ja hälytystoiminnan tehtäviä että rikostutkinnan tehtäviä. Usein uudet konstaapelit aloittavat uransa kenttäpartiossa valvonta- ja hälytystehtävissä, mutta melko pian on mahdollista siirtyä rikostutkinnan puolelle, mikäli kiinnostusta ja tarvetta on. Joissakin tapauksissa tuore poliisi voidaan rekrytoida suoraan rikostutkintayksikköön, erityisesti jos hänellä on aiempaa hyödyllistä osaamista (esimerkiksi IT-osaamista tietoverkkorikosten tutkintaan tai taloushallinnon tuntemusta talousrikostutkintaan). Tyypillistä kuitenkin on, että ensin hankitaan muutama vuosi kenttäkokemusta ja perehdytään poliisityön yleiskuvaan, minkä jälkeen erikoistutaan tutkijatehtäviin.
Rikostutkijaksi poliisissa ei ole erillistä tutkintoa, vaan kyse on työtehtävästä, johon poliisi voi erikoistua ja kehittyä palvelusuransa aikana. Rikostutkijat (usein tittelinä vanhempi rikoskonstaapeli) työskentelevät poliisilaitosten eri tutkintayksiköissä tai valtakunnallisissa yksiköissä (kuten Keskusrikospoliisissa). Heidän työnsä kattaa koko rikosprosessin esitutkinnan: rikosilmoituksen vastaanottamisesta tekniseen tutkintaan, epäiltyjen kuulusteluihin ja aina syyteharkintaan saakka. Rikostutkija saattaa erikoistua tietynlaisiin rikoksiin – esimerkiksi väkivaltarikoksiin, omaisuusrikoksiin, huumausainerikoksiin, kyberrikollisuuteen tai vaikkapa ympäristörikoksiin. Usein poliisilaitoksilla on jaettu tutkijat tiimeihin tai ryhmiin rikoslajien mukaan.
Rikostutkijaksi kehittyminen tapahtuu työssä oppien sekä tarvittaessa lisäkoulutusten kautta. Polamk järjestää täydennyskoulutuksia myös rikostutkinnan saralle. Esimerkiksi talousrikostutkijat voivat käydä talousrikostorjunnan koulutuksia ja väkivaltarikostutkijat henkirikosten tutkinnan kursseja. Myös esitutkintalainsäädännön muutoksia koskevat koulutukset, kuulustelutekniikan syventävät kurssit tai vaikkapa rikosylikonstaapelin erikoistumisopinnot(45 opintopistettä alipäällystötutkinto) tukevat rikostutkijan urakehitystä.
Poliisissa rikostutkijan urapolku voi edetä niin, että kokemuksen karttuessa voi hakeutua vaativampiin tehtäviin, kuten rikosylikonstaapeliksi (eräänlainen vanhempi tutkija tai tutkinnanjohtaja rooli). Rikosylikonstaapelin tehtävä edellyttää yleensä alipäällystötutkinnon suorittamista, jonka Polamk tarjoaa erillisenä erikoistumiskoulutuksena (45 op) miehistöstä päällystöön siirtyville. Myös komisarion tehtävät (päällystö) rikostutkintapuolella avautuvat niille, jotka etenevät urallaan ja suorittavat esimerkiksi poliisin ylemmän AMK-tutkinnon (120 op). Näistä jatkokoulutuksista lisää seuraavassa luvussa.
Yhteenvetona, poliisi tutkija koulutus on pitkälti työuran aikana tapahtuvaa oppimista: Polamkin peruskoulutus antaa tarvittavat perustaidot toimia tutkijana, ja sen jälkeen syvennetään osaamista käytännön työkokemuksella sekä täsmäkoulutuksilla. Poliisin monipuoliset uravaihtoehdot tarkoittavat, että yhdenkin poliisiluokan sisältä voi valmistua kymmeniä erilaisiin asiantuntijarooleihin suuntaavia poliiseja – toinen suuntautuu partioauton kuljettajaksi ja järjestyspoliisiksi, toinen taas rikosetsiväksi talousrikosyksikköön.
Jatkokoulutus ja uralla eteneminen poliisissa
Poliisin perustutkinnon suorittaminen avaa ovet monenlaisiin tehtäviin, mutta oppiminen ei lopu valmistumiseen. Poliisiorganisaatio kannustaa jatkuvaan kouluttautumiseen ja uralla etenemiseen. Polamk vastaa myös poliisin täydennyskoulutuksesta ja jatko-opintomahdollisuuksista.
Yksi polku uralla etenemiseen on alipäällystö- ja päällystökoulutus. Kun poliisi on kartuttanut kokemusta miehistötehtävissä (konstaapelina) ja haluaa edetä esimiestehtäviin, hän voi hakeutua alipäällystön erikoistumisopintoihin (45 opintopistettä). Tämä koulutus antaa pätevyyden toimia alipäällystövirassa, esimerkiksi ylikonstaapelina tai rikosylikonstaapelina (toimien tiiminjohtajana tai asiantuntijaroolissa). Jos tähtäimessä ovat vielä vaativammat esimiestehtävät, kuten komisario tai ylikomisario, tulee suorittaa Poliisi (ylempi AMK) -tutkinto, joka on 120 opintopisteen laajuinen ylemmän ammattikorkeakoulun tutkinto poliisialalla. Tämä tutkinto vastaa muiden alojen maisteritasoa ja antaa kelpoisuuden toimia päällystötehtävissä poliisissa. Poliisin ylempi AMK-tutkinto sisältää johtamiskoulutusta, strategista poliisitoimintaa ja syventäviä opintoja, jotka valmentavat mm. poliisiasemien päälliköiden tai vaativien asiantuntijatehtävien rooleihin.
Toinen ulottuvuus jatkokoulutuksessa ovat erilaiset erityiskoulutukset. Poliisissa on lukuisia erikoistehtäviä, joihin päädytään yleensä peruskoulutuksen jälkeen kertyneen työkokemuksen myötä ja lisäkoulutuksella. Esimerkkejä poliisien erikoistumismahdollisuuksista ja -koulutuksista ovat vaikkapa:
- Poliisikoiranohjaaja: Koirapartioon haluavat poliisit käyvät poliisikoiranohjaajan koulutuksen. Poliisikoiranohjaajat kouluttautuvat työskentelemään palveluskoiran kanssa esimerkiksi huumekoiran tehtävissä tai pelastusetsinnöissä.
- Venepoliisi: Vesillä tapahtuvaa valvontaa ja merellisiä pelastustehtäviä varten poliisit voivat erikoistua venepoliisin tehtäviin. Tähän kuuluu erillinen veneenkuljettajakoulutus ja vesiliikenteen lainsäädännön hallinta.
- Moottoripyöräpoliisi ja moottorikelkkapoliisi: Liikkuvan poliisin perinteitä jatkaen osa poliiseista kouluttautuu ajamaan virka-moottoripyörää tai -moottorikelkkaa esimerkiksi nopeaan liikenteenvalvontaan tai vaikeakulkuisilla seuduilla partiointiin. Erikoiskurssit näihin tehtäviin varmistavat ajotaitojen ja turvallisuusasioiden erityisosaamisen.
- Neuvottelija ja erikoisyksiköt: Poliisi voi erikoistua myös esimerkiksi panttivankineuvottelijaksi tai liittyä poliisin valmiusyksikköön (Karhu-ryhmään). Nämä vaativat intensiivistä jatkokoulutusta esimerkiksi kriisinhallinnasta, taktiikasta ja erikoisvarusteiden käytöstä. Tyypillisesti näihin valitaan kokeneita ja soveltuvia poliiseja erillisten hakuprosessien kautta.
Edellä mainitut koulutuspolut ovat vain muutamia esimerkkejä. Poliisihallinnossa on satoja erilaisia uramahdollisuuksia, ja moniin asiantuntijatehtäviin poliisit hankkivat lisäkoulutusta. Esimerkiksi poliisin tutkijalaborantit rikosteknisessä laboratoriossa (Keskusrikospoliisissa) voivat suorittaa laboratorioalan erikoistumiskursseja; kyberrikostutkijat saavat syventävää koulutusta tietoverkkorikollisuuden torjuntaan; liikenneonnettomuustutkinnassa toimivat poliisit opiskelevat onnettomuusanalyysiä ja ajoneuvotekniikkaa jne. Poliisiammattikorkeakoulu kehittää koulutustarjontaansa jatkuvasti vastaamaan muuttuvan rikollisuuden haasteisiin ja poliisiorganisaation tarpeisiin.
Uralla eteneminen poliisissa perustuukin yhdistelmään käytännön kokemusta ja kouluttautumista. Esimiestehtäviin haluaville on omat tutkintonsa, ja syventävää osaamista vaativiin asiantuntijatehtäviin löytyy runsaasti kursseja. Olipa suunta sitten lähiesimiespolulle, erikoisryhmään tai vaikkapa poliisihallinnon asiantuntijaksi (esim. kouluttajaksi tai tutkimus- ja analyysitehtäviin), periaate on sama: ensin poliisin perustutkinto, sitten työssä osoitettu pätevyys, ja tämän jälkeen täydennyskoulutus oikealla hetkellä urakehitystä tukemaan. Poliisin koulutusjärjestelmä kokonaisuudessaan on elinikäistä oppimista korostava – tavoitteena on, että poliisit säilyvät ammattitaitoisina, motivoituneina ja kykenevinä vastaamaan yhteiskunnan muuttuviin turvallisuushaasteisiin koko uransa ajan.
Disclaimer: Tämä artikkeli tarjoaa yleiskuvan poliisin koulutuksesta Suomessa. Koulutuksen sisällöt, vaatimukset ja hakukäytännöt voivat muuttua, joten ajantasaiset tiedot kannattaa aina varmistaa Poliisiammattikorkeakoulun ja poliisin virallisista lähteistä. Artikkeli on koottu neutraaliksi tietopaketiksi saatavilla olevien lähteiden perusteella, eikä se edusta poliisiorganisaation virallisia kannanottoja.
