DNS palvelin – mitä DNS tarkoittaa ja miksi se on internetin kriittinen selkäranka

DNS palvelin

Internet ei toimi IP-osoitteilla vaan nimillä – ainakin käyttäjän näkökulmasta. Kirjoitat selaimeen verkkotunnuksen, et numerosarjaa. Tämän muunnoksen tekee DNS.

DNS tarkoittaa Domain Name Systemiä, eli hajautettua nimipalvelujärjestelmää. Sen tehtävä on yhdistää ihmisen luettava nimi koneen käyttämään osoitteeseen. Ilman sitä suurin osa verkkopalveluista näyttäisi olevan “alhaalla”, vaikka palvelimet olisivat täysin toimintakunnossa.

Kun kysytään mikä on DNS palvelin, vastaus ei ole yksinkertainen. DNS ei ole yksi laite vaan ketju palvelimia, joilla on eri roolit. Ongelmat, kuten “dns palvelin ei vastaa”, johtuvat usein siitä, että ketjun jokin osa pettää.

Mikä on DNS ja mitä dns tarkoittaa käytännössä

DNS on maailmanlaajuinen, hierarkkinen tietokanta. Se sisältää tietueita, jotka kertovat esimerkiksi:

  • Mihin IP-osoitteeseen verkkotunnus osoittaa
  • Missä domainin sähköposti käsitellään
  • Mitkä nimipalvelimet vastaavat vyöhykkeestä
  • Onko vyöhyke DNSSEC-allekirjoitettu

Kun laitteesi tekee kyselyn, prosessi etenee usean vaiheen kautta. DNS-palvelin voi vastata välimuistista tai käynnistää iteratiivisen haun juuritasolta (root) alaspäin.

Keskeinen ajatus: DNS ei ole yksi palvelin vaan hajautettu järjestelmä, jossa jokaisella tasolla on oma tehtävänsä.

DNS palvelin ja dns-palvelin – kaksi eri roolia

Termiä dns palvelin käytetään usein epätarkasti. Se voi tarkoittaa kahta täysin eri asiaa:

1. Rekursiivinen resolveri

Tämä on se DNS-palvelin, jonka IP-osoite on määritetty laitteellesi tai reitittimelle. Sen tehtävä on:

  • Vastaanottaa kysely
  • Tarkistaa välimuisti
  • Tarvittaessa hakea vastaus root → TLD → authoritative -ketjun kautta
  • Palauttaa lopputulos

Tämä on tyypillisesti internetoperaattorin, julkisen palvelun tai organisaation ylläpitämä resolveri.

2. Auktoritatiivinen nimipalvelin

Tämä palvelin omistaa “totuuden” tietystä domainista. Se säilyttää vyöhykkeen (zone) tietueet ja vastaa suoraan kysymyksiin, jotka koskevat kyseistä domainia.

Jos roolit sekoitetaan, syntyy väärinkäsityksiä. Esimerkiksi delegaatiovirhe domainin NS-tietueissa ei korjaannu vaihtamalla julkista resolveria.

DNS-arkkitehtuuri – miten resolvointi oikeasti etenee

DNS on hierarkkinen puu:

  1. Juuritaso (root “.”)
  2. Ylätason domain (TLD, kuten .fi)
  3. Domainin auktoritatiivinen palvelin

Resolver käynnistää haun root-hints-listalla. Root-palvelimet eivät anna lopullista vastausta, vaan ohjaavat seuraavaan tasoon. Tätä kutsutaan referral-vastaukseksi.

TLD-palvelin ohjaa edelleen domainin nimipalvelimille, jotka lopulta palauttavat varsinaisen tietueen (esim. A- tai AAAA-tietue).

Koko ketju voidaan tiivistää:

  • Client → Resolver
  • Resolver → Root
  • Root → TLD
  • TLD → Authoritative
  • Authoritative → Resolver → Client

Nopeus perustuu välimuistiin. Ilman cachingia jokainen kysely kulkisi koko ketjun läpi.

Yleisimmät DNS-tietueet

DNS ei käsittele vain IP-osoitteita. Se hallitsee useita tietuetyyppejä:

Perustietueet

  • A – nimi → IPv4-osoite
  • AAAA – nimi → IPv6-osoite
  • CNAME – alias → kanoninen nimi
  • MX – sähköpostipalvelimet
  • NS – nimipalvelimet
  • SOA – vyöhykkeen perustiedot

Turvallisuus ja laajennukset

  • TXT – SPF, DKIM, DMARC, verifioinnit
  • CAA – mitkä CA:t saavat myöntää sertifikaatteja
  • DS, DNSKEY, RRSIG – DNSSEC-ketju

Moni dns virhe johtuu väärin määritellyistä NS- tai CNAME-tietueista.

DNS asetukset ja dns-asetukset eri ympäristöissä

DNS asetukset voidaan määrittää kahdella tasolla:

  • Päätelaitteessa
  • Reitittimessä (DHCP jakaa kaikille)

Windows

DNS-palvelin määritetään verkkoliitännän IP-asetuksissa.
Varmistus:

ipconfig /all

Välimuistin tyhjennys:

ipconfig /flushdns

macOS

Network → valitse liitäntä → DNS.
Listaan voi lisätä useita nimipalvelimia ja määrittää hakudomaineja.

Android

Private DNS käyttää DoT-protokollaa. Asetus tehdään hostname-muodossa, ei IP-osoitteella.

Linux (systemd-resolved)

Tarkista aktiivinen resolver:

resolvectl status

Reititin

  • WAN-asetus määrittää, mitä reititin käyttää upstreamiin.
  • LAN/DHCP-asetus määrittää, mitä laitteille jaetaan.

Nämä ovat eri näkymiä, ja väärä oletus niiden yhtenevyydestä aiheuttaa usein dns virhe -tilanteita.

DNS palvelin ei vastaa – yleisimmät syyt

Ilmaisu “dns palvelin ei vastaa” ei tarkoita yhtä tiettyä ongelmaa. Se voi viitata:

  • Ei IP-yhteyttä resolveriin
  • Resolver ei kuuntele
  • UDP estetty, TCP ei fallbackaa
  • DNSSEC-validointi epäonnistuu (SERVFAIL)
  • Selain käyttää eri DNS:ää (DoH)

Yleisimmät vastaustyypit:

  • NXDOMAIN – nimeä ei ole olemassa
  • SERVFAIL – resolvointi epäonnistui
  • REFUSED – palvelin kieltäytyi
  • TIMEOUT – ei vastausta

Vianmääritys käytännössä

Tehokas polku etenee näin:

1. Tarkista IP-tilanne

Onko IP, gateway ja DNS oikein?

2. Kysy suoraan resolveria

dig @1.1.1.1 example.com

Jos toimii suoraan mutta ei oletuksella, vika on paikallisessa DNS-valinnassa.

3. Seuraa resolvointiketjua

dig +trace example.com

Tämä paljastaa delegaatio-ongelmat.

4. Tyhjennä välimuistit

Negatiivinen cache voi pitää virhettä voimassa.

5. Testaa DNSSEC

dig example.com +dnssec

DNSSEC-ketjun virhe tuottaa usein SERVFAIL-tilan.

DNSSEC, spoofing ja cache poisoning

DNSSEC lisää vastauksiin allekirjoituksen. Se takaa:

  • Alkuperän todennettavuuden
  • Tietojen eheyden

DNSSEC ei salaa liikennettä. Se ei estä salakuuntelua, vaan väärentämistä.

DoT ja DoH suojaavat kuljetuskerroksen. Ne estävät välistäkuuntelun asiakkaan ja resolverin välillä.

Ilman suojauksia DNS on altis:

  • Spoofing-hyökkäyksille
  • Cache poisoning -manipuloinnille
  • Heijastus-/amplifikaatiohyökkäyksille

Open resolver -asetusta ei tule jättää julkiseksi internetiin.

Suorituskyky ja seuranta

DNS:n hitaus näkyy käyttäjälle “hitaana nettiyhteytenä”, vaikka itse palvelin olisi nopea.

Keskeiset mittarit:

  • Vasteaika
  • Cache hit ratio
  • SERVFAIL/NXDOMAIN-määrät
  • Ratelimit

TTL on optimointi ja riski samanaikaisesti. Liian pitkä TTL hidastaa muutosten propagointia. Liian lyhyt kasvattaa kuormaa.

Julkinen vs yksityinen DNS

Julkinen resolver tarkoittaa ulkopuolisen palveluntarjoajan rekursiivista palvelua.

Yksityinen DNS voi tarkoittaa:

  • Organisaation omaa resolveria
  • Split DNS -ratkaisua
  • Androidin Private DNS (DoT)

Valinnassa ratkaisevaa on:

  • DNSSEC-validointi
  • Lokituspolitiikka
  • Suodatusominaisuudet
  • Kuljetuksen salaus

Adminien parhaat käytännöt

  • Erota authoritative ja recursive roolit
  • Älä jätä rekursiota avoimeksi internetiin
  • Dokumentoi DNS-ketju
  • Ota DNSSEC käyttöön omistamillesi vyöhykkeille
  • Monitoroi kuormaa ja virheitä
  • Varaudu suodatuksen sivuvaikutuksiin

Miksi DNS on kriittinen infrastruktuuri

DNS on internetin nimihakemisto. Se on hajautettu, hierarkkinen ja välimuistiin perustuva järjestelmä.

Kun kysytään mikä on dns palvelin, oikea vastaus on: osa ketjua. Toimivuus riippuu koko resolvointipolusta.

Useimmat dns virhe -tilanteet eivät johdu yhdestä asetuksesta vaan väärin ymmärretystä kokonaisuudesta. Siksi vianmääritys tulee tehdä järjestelmällisesti, ei arvaillen.

Vastuuvapaus: Tämä artikkeli on tekninen ja yleisluonteinen katsaus DNS-järjestelmän toimintaan, dns asetuksiin ja vianmääritykseen. Toteutukset ja käyttöliittymät vaihtelevat ympäristökohtaisesti.