Kryptovaluuttojen suosio kasvaa tällä hetkellä ennätystahdilla niin maailmassa kuin Suomessakin. Vaikka kyseessä onkin digitaalinen valuutta tai omaisuus, ei se verottajan silmissä ole mikään poikkeus. Suomen kryptoverolainsäädäntö herättää paljon kysymyksiä varsinkin sellaisten diginomadien ja sijoittajien keskuudessa, joilla on varoja useissa maissa. Tämän artikkelin ideana on tuoda selkoa näihin kysymyksiin. Käydään seuraavaksi läpi, miten verotus kryptojen osalta toimii, mitä pitää ilmoittaa ja minne ja mitä seikkoja kannattaa ottaa muutenkin huomioon kryptoja käyttäessä.
Veroresidenssi ratkaisee verotuksen perustan
Ensimmäinen ja merkittävin tekijä, kun puhutaan kryptojen veroittamisesta, on se, missä maassa verovelvollisuus syntyy. Suomessa verovelvollisuus määräytyy sen perusteella, kuinka kauan oleskelee maassa. Jos kryptokäyttäjä viettää yli 183 päivää vuodessa Suomessa tai omistaa siellä pysyvän kodin, hän on verovelvollinen Suomeen. Mitä tämä sitten tarkoittaa? Tämä tarkoittaa sitä, että käyttäjän on ilmoitettava kaikki maailmanlaajuiset kryptotulot Suomen verottajalla riippumatta siitä liikkuvatko varat ulkomaisilla alustoilla vai ei. Jos taas kryptokäyttäjä ei vietä yli 183 päivää Suomessa tai omista siellä sijaitsevaa pysyvää kotia, ei hänen tarvitse ilmoittaa Suomen verottajalle kuin itse maan alueella syntyneet kryptotulot.
Tämä menettelytapa on todella tärkeää ymmärtää varsinkin, jos liikkuu maasta toiseen jatkuvasti, kuten diginomadit ja reissaavat kryptosijoittajat tekevät. Miksi? Tällöin he voivat pitää kirjaa omista oleskelupäivistään ja maakohtaisista tuloista, jolloin turhien verojen välttely mahdollistuu ja verojen maksamisesta tulee muutenkin paljon selkeämpää. Lisäksi tällöin on myös viisasta pitää varat sellaisilla alustoilla, joilla kansainvälinen kaupankäynti on helppoa ja turvallista sijainnista riippumatta. Hyvä esimerkki ovat sellaiset turvalliset kryptolompakot, joissa säilyttää Bitcoinia, jotka eivät omaa minkäänlaisia sijaintikohtaisia rajoituksia.
Tässä kontekstissa on tärkeää keskustella myös eri maiden välisistä verosopimuksista. Jos esimerkiksi kryptokäyttäjä viettää suurimman osan vuodesta muualla Euroopassa, saattaa hän voida hyödyntää kahdenvälisiä verosopimuksia, jotka estävät kaksinkertaisen verotuksen. Näissä asioissa kannattaa kuitenkin pyytää ammattilaisten apua, jotta kaiken ymmärtää oikein.
Pääomatulo vai liiketoiminta – ero on ratkaiseva
Suomen verottajan silmissä kryptoista saadut pääomatulot ovat eri asia kuin liiketoiminnallisen toiminnan kautta saadut kryptotulot. Satunnaiset ostot ja myynnit katsotaan käytännössä aina pääomatuloiksi, jolloin mahdollisista tuloista maksetaan pääomatulon veroprosentti, joka on tällä hetkellä 30 prosenttia ennen kuin tulot ylittävät vuodessa 30 000 € rajan, jonka jälkeen prosentti on 34. Yleensä pääomatuloveroa maksaa kryptosijoittajat, jotka eivät käy kauppaa päivittäin tai pidä kryptoa varsinaisena elinkeinona.
Pääomatuloa ei kuitenkaan makseta silloin, kun kaupankäynti on laajamittaista, jatkuvaa ja ammattimaista eli liiketoiminnallista. Tällöin kryptotuloista maksetaan ansiotulojen mukaista veroprosenttia, jolloin veroprosentti voi olla merkittävästi korkeampi. Tässä pitää kuitenkin muistaa, että raja on ainakin tällä hetkellä suhteellisen sumea, sillä esimerkiksi päivittäistä kaupankäyntiä tekevä kryptosijoittaja, joka hyödyntää automatisoituja botteja ja suuria pääomia, saattaa vahingossa täyttää liiketoiminnan kriteerit.
Tässä kontekstissa on tärkeää ymmärtää myös se, miten luovutusvoitot lasketaan. Suomessa käytetään kaupanalalta tuttua FIFO-menetelmää, joka tulee englannin kielen sanoista First In, First Out. Kryptoissa tämä tarkoittaa sitä, että verottaja olettaa aina kryptokäyttäjän myyvän ensimmäisenä vanhimmat ostonsa. FIFO-menetelmän rinnalla on kuitenkin toinen vaihtoehto: hankintameno-olettama. Hankintameno-olettama voi joissain tilanteissa säästää merkittävästi rahaa varsinkin silloin, kun ostohistoria on monimutkainen.
Louhinta, staking ja DeFi tuovat lisähaasteita
Suomessa kryptolouhinnasta saadut tulot ovat veronalaisia heti, kun ne saapuvat lompakkoon. Niitä verotetaan sen hetkisen markkina-arvon perusteella. Tämä sama periaate pätee myös stakingista ja airdropeista saatuihin kolikkoihin tai tokeneihin: nekin verotetaan niiden vastaanottohetkellä olevan arvon perusteella. Tämä tarkoittaa sitä, että veroja saattaa joutua maksamaan ennen kuin voittoja on keretty edes vaihtamaan euroiksi.
DeFi-toiminnot tuovat tähän jo valmiiksi monimutkaiseen järjestelmään entistä enemmän maustetta. Jokainen transaktio voidaan katsoa verotettavaksi tapahtumaksi. Pahimmillaan tämä voi tarkoittaa kymmenien tai satojen tapahtumien yksityiskohtaista dokumentointia verovuoden aikana. Tällaisissa tilanteissa on enemmän kuin suositeltavaa käyttää automaattisia kirjanpito-ohjelmistoja tai palkata kirjanpitäjä.
Kansainväliset siirrot ja raportointivaatimukset
Kuten ylempänä mainittiinkin jo, moni diginomadi ja reissaava kryptosijoittaja säilyttää varojaan useissa maissa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita Suomen verottajan silmissä vapautta ilmoitusvelvollisuudesta. Niin kauan kuin on Suomeen verovelvollinen, on ilmoitettava myös ulkomailla sijaitsevat varat sekä niistä saadut tulot.
Lisäksi kansainväliset siirrot voivat laukaista niin sanotun deemed disposal -tilanteen, jonka myötä pelkkä varojen siirto maasta toiseen voi muuttua verotettavaksi tapahtumaksi. Eikä tässäkään vielä kaikki: EU:n ja OECD:n suunnittelema kohta julkaistava DAC8-direktiivi tuo mukanaan uusia raportointivelvoitteita, jotka voivat vaikuttaa jokaisen kryptokäyttäjän veroilmoituksiin merkittävästi.
